Kehityskelpoinen blog

Buy Aricept Online Stromectol Without Prescription Lotrisone No Prescription Celexa For Sale Inderal Generic Buy Cymbalta Online Flomax Without Prescription Coumadin No Prescription Penisole For Sale Celexa Generic

Kuva: 73738221@N03 / Flickr

Jokainen meistä painii varmasti jollain tavalla sen ongelman kanssa, että tietoa on tarjolla enemmän kuin kerkeää omaksumaan: opiskellessa on päntättävällä kirjatolkulla tietoa tentteihin, eikä tutkimustyötä tehdessä pääse ainakaan helpommalla. Ratkaisun tähän tarjoaa suomessakin markkinoitu Photoreading-tekniikka: oppimalla lukemaan tekstiä ikään kuin valokuvaamalla, jopa 25,000 sanan minuuttivauhdilla [1]. Tietotulva on kieltämättä todellinen haaste monessa työssä. Eri asia on, onko Photoreading oikea vastaus tähän ongelmaan.

Kuulin itse ensimmäisen kerran Photoreading-tekniikasta osallistuessani vielä opiskelijana kolmisen vuotta sitten Tampereella järjestettyyn koulutukseen, jossa perehdyttiin noin tunnin ajan tehokkaaseen lukemiseen (nimi taisi olla “tuplaa lukunopeutesi”). Sakari Turusen vetämässä sessiossa luettiin tekstiä ensin omin opein, sitten pienin pikalukuvinkein jalostettuna. Arvioimme itsenäisesti myös lukunopeitta molemmilla kerroilla - tarkkoja lukuja en muista, mutta markkinoitu nopeuden tuplaus jäi ainakin itsellä saavuttamatta.

Istunnon päätteeksi kouluttaja vilautti kalvoa, jonka sanoja per minuutissa mittariin jokainen pystyi sijoittamaan oman nopeutensa. Mittarin yläasteikolla ei kuitenkaan ollut oma nopeus vaan moninkertainen vauhti 25,000 sanaa per minuutissa, vieressä sana “Photoreading”. Mielikuvaksi jäi, että kehittämällä tätä Photoreading-taitoa, voisi tekstiä oppia tehokkaasti omaksumaan tällä nopeudella.

Hetkonen - 25,000 sanaa minuutissa?!? Onko se oikeasti edes mahdollista? Jos joku lukee noin nopeasti niin miten minä voin pärjätä tällä surkealla lukusysteemilläni? Kun maailma on tietoa pullollaan niin miten minä pärjään työelämässä niille, jotka pystyvät tehokkaampaan työskentelyyn? (vrt. [1])

Ennen lopetusta kouluttaja mainitsi myös pitävänsä viikonlopun mittaisia kursseja, joilla mainittu tekniikka saataisiin haltuun. Pitihän se arvata: oma lehmä ojassa. Yhtä kaikki argumentointi osu ja upposi opintoviikkojen kanssa taistelevaan opiskelijaan. Pohdin ihan vakavissani osallistumista myös tähän pidempään, varsinaiseen Photoreading-koulutukseen.

Arki painoi takaisin maan pinnalle ja Photoreading-hässäkkä unohtui pitkäksi aikaa, kunnes diplomityötään tekevä kaverini taas otti asian puheeksi. En tiedä, millä ajatuksilla hän oli koulutukseen törmännyt, voisin kuitenkin kuvitella että ajatuksenjuoksu on ollut varsin lähellä omaani, oma lukuteho tuntuu riittämättömältä suhteessa aikaan ja muihin.

Ongelma on ihan oikea. Hankaloiden asioiden ja ison kirjapinon äärellä varmasti moni muukin tuntee itsensä riittämättömäksi. “En ymmärrä, enkä osaa, mutta muut tuntuvat pärjäävän”, “Onkohan oma ala edes oikea?” saattavat olla niitä ajatuksia, joita itsellä pyörii mielessä. On arvioitu, että useampi kuin joka kolmas opiskelijoista kokisi jatkuvaa ylirasitusta [2].

Ei siis ihme, että Photoreading ja muut oikotiet onneen kiehtovat: on ihan tervettä hakea tukea omaan oppimiseensa. Turha kuitenkaan luulla, että muutaman päivän kurssilla oppisi ahmimaan kirjoja sivu per sekunti vauhdilla: alustava tutkimus osoittaa, että PhotoReading on pelkkää puppua [3]. Ja silti koulutuksiin tuntuu riittävän väkeä. Syy sille, että Photoreading myy, ei välttämättä olekaan siinä, että tekniikka itsessään toimisi. Kun arviolta 40 % yliopisto-opiskelijoista ja puolet amk-opiskelijoista on kokenut opintoihin saadun ohjauksen täysin riittämättömäksi tai vajavaiseksi, ei ole ihme että omalle opiskelulle lähdetään hakemaan tukea toisaalta [4].

En kuitenkaan menisi väittämään, etteikö tämän kuvalukemisen koulutustilaisuuksista voisi olla hyötyä. Päinvastoin: jo itsessään se, että pysähtyy hetkeksi miettimään omia opiskelumenetelmiään, oli verukkeena sitten Photoreading tai ei, voi avata miettimään omaa tiedonkäsittelyään. Tämänsuuntaisen kokemuksen jakaa myös eräs Photoreading-kurssille osallistunut: “… osas niinku tarkastella muistakin näkökulmista niitä asioita hyvin … et osas niinku suunnata sitten sitä omaa huomiota semmosiin asioihin, mitkä kokee että oli oleellisia sen kokonaisuuden kannalta.” (mukailtu lähteestä [5]).

Jatkolukemista

• Oppimiskäsityksistä

Lähteet

[1] http://www.photoreading.com/

[2] Opintojen ohjaus ja opiskelijan hyvinvointi. Kristina Kunttu, LT, yhteisöterveyden ylilääkäri.
Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö. Julkaisussa: Opettajatuutorin opas (toim. Anniina Hukari), Teknillinen korkeakoulu, Otaniemi, 2005. Saatavilla verkossa (viitattu 13.5.2008)

[3] McNamara, Danielle S (1999). Preliminary Analysis of Photoreading. Saatavilla verkossa NASA (viitattu 13.5.2008)

[4] Terveyden riskit opiskeluiässä - ja miten niihin voisi vaikuttaa? Kristiina Kunttu. Esityskalvot. Koulu- ja nuorisoterveydenhuollon päivät 23.-24.10.2003. Saatavilla verkossa (viitattu 13.5.2008)

[5] Haastattelu: Tommi Ryypön kokemukset PhotoReadingistä. (2008). Saatavilla verkossa (viitattu 13.5.2008)

This entry was posted on Tuesday, May 13th, 2008 at 7:37 pm and is filed under Oppiminen ja älykkyys, Tiede ja tutkimus. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.