Päättely ja oppiminen
Alkuperäinen kuva: seatbelt67
Päättely (engl. reasoning) on ajattelua, jonka avulla tunnetun tiedon pohjalta voidaan rakentaa uusia johtopäätöksiä. Meitä ihmisiä voitaisiin pitää oikeina päättelytehtaina: yllättävän suuri osa ajattelua liittyy päätelmien tekemiseen. Pohditaanpa seuraavaksi, mitä päättely itse asiassa on ja miten se liittyy oppimiseen.
Kun puhutaan päättelystä, usein ymmärretään sen tarkoittavan nimenomaan deduktiota. Deduktiiviset päätelmät ovat loogisesti sitovia: johtopäätös seuraa aina suoraan lähtöoletuksista. Esimerkki deduktiosta:
- Sääntö: Kaikki insinöörit osaavat rakentaa siltoja
- Oletus: Matti on insinööri
- Johtopäätös: Matti osaa rakentaa siltoja
- Oletus: Matti on insinööri
Eikö tunnukin itsestään selvältä? Deduktiivisten päätelmien tekeminen onkin varsin arkipäiväistä. Deduktiivinen päättely yksinään on kuitenkin varsin rajoittunut keino johtopäätösten rakenteluun. Entä, jos meillä ei olekaan mitään varmaa sääntöä tiedossa? Tällöin kyseeseen voi tulla induktiivinen päättely:
- Havainto: Matti on insinööri, joka osaa rakentaa siltoja
- Tulos: Kuten kaikki muutkin näkemäni insinöörit, Mattikin osaa rakentaa siltoja.
- Yleistys: Kaikki insinöörit osaavat rakentaa siltoja
- Tulos: Kuten kaikki muutkin näkemäni insinöörit, Mattikin osaa rakentaa siltoja.
Induktioon pohjautuva yleistys on subjektiivisesti tosi: tekijän omat havainnot tukevat sitä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että induktio-päätelmä olisi varmasti täysin oikea. Induktio antaakin johtopäätöksen oikeellisuudelle vain tietyn varmuusasteen. Voimmehan joskus törmätä insinööriin, joka ei osaakaan rakentaa siltoja. Kannattaa myös huomata, että induktio ei tässä yhteydessä tarkoita matemaattista induktiota, joka on hieman eri asia, vaikkakin pohjautuu samaan yleistämisen periaatteeseen.
Deduktiivinen ja induktiivinen päättely yhdessäkään eivät vielä riitä kattamaan niitä keinoja, joita arkisessa päättelyssä käytetään. Myös abduktio voi tulla kyseeseen:
- Sääntö: Kaikki ihmiset, jotka osaavat rakentaa siltoja, ovat koulutukseltaan insinöörejä.
- Tulos: Matti osaa rakentaa siltoja
- Päätelmä: Matti on insinööri
- Tulos: Matti osaa rakentaa siltoja
Mutta hetkonen, tällainen päätelmähän ei missään nimessä ole välttämättä tosi! Ei insinööriksi ole pakko lukea, jotta osaisi rakentaa siltoja! Abduktio on päättelyn keinona kuitenkin tärkeä varsinkin ideoiden hakemisessa. Tällainen päätelmä saattaa tehdä ilmiöstä paremmin havaittavamman, ja tarjoaa syyselityksen, jota voimme lähteä tutkimaan.
Oppimisessa, kaikki kolme esiteltyä päättelyn muotoa ovat tärkeitä. Röyhkeästi yksinkertaistaen ihmisen oppimisprosessia voitaisiin luonnehtia seuraavasti:
- Abduktion keinoin luodaan uusia sääntöjä testattavaksi
- Kun säännön tueksi on riittävästi havaintotietoa, voidaan soveltaa induktiota yleistyksen tekemiseen
- Kun säännöt katsotaan riittävän luotettaviksi, niiden perusteella voi rakentaa uusia väittämiä deduktiivisesti
On erityisesti huomattava, että deduktiossakin käytetyt säännöt voivat osoittautua vääriksi: löytyykin insinööri, joka ei osaa rakentaa siltoja, vaikka päättelyssä oletettiinkin toisin. Tällöin luonnollisesti jokainen jatkopäätelmäkin on väärä. Sääntöjen ovatkin juuri niin luotettavia kuin ne menetelmät, joiden pohjalta ne on rakennettu. Tämän(kin) takia tieteellisessä tarkastelussa menetelmien perusteiden ja oletuksien ymmärtäminen (”metodologia”) on tärkeää.
Loppuun muutama esimerkki arkisista päätelmistä, jotka eivät pohjaudu luotettavaan tietoon:
- Mainoksen mukaan vatsa paranee syömällä ihmejugurttia päivittäin
>> Myös minun kipeä vatsa paranee ihmejugurtilla!
- Opintotuki riittää minulle ja kaikille kavereilleni elämiseen
>>Opintotuki riittää kaikille opiskelijoille elämiseen
Keksitkö sinä, mitä päättelyn keinoja esimerkeissä sovelletaan?
Päättelyn eri muodot, lähteenä käytetty teosta (erit. luku 19): “Tutkiva Oppiminen: Järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä”. Hakkarainen K., Lonka K, Lipponen L. 2005. WS Bookwell Oy. ISBN 951-0-28186-7. Suosittelen!