Kansainvälisestä viestinnästä ja tieteen kielestä
Thursday, January 24th, 2008Olen jo useamman vuoden ajan ollut yliopistolla töissä EU:n rahoittamassa OPAALS-projektissa. Kun meidän suomalaisten lisäksi osallistujia tulee myös 11 muusta maasta, on aika selvää, että omalla kotokielellä ei saa itseään ilmaistua. Ei tule lienee yllätyksenä, että projektin yleiskielen paikan on ottanut englanti. Kun tällaisessa tutkimuksellisessa työssä rakennellaan myös uusia käsitteitä, tulee anglismeja viljeltyä pakostakin. On myönnettävä, että välillä on ollut hyvin turhauttavaa yrittää saada itseään ilmaistuksi.
Kuinka sitä sitten saisi asiansa sanottua? Kun ei ole oikein mitään kulttuuria, mihin voisi suoraan tukeutua: suomessa voi puhua saunasta ja paskasta kelistä, jälkimmäisestä keskusteluun on helppo saada britit mukaan, mutta espanjalaisten kanssa tarvitaankin jo jotain ihan muuta.
Näillä saatteilla minulle ensimmäistä kertaa ihan oikeasti valkeni, miten tärkeä on, että tieteessäkin on oma kansainvälinen yleiskieli. Minulla oli viime kesänä suuria vaikeuksia ymmärtää, mitä intialaiset kaverit olivat koodailleet, mutta kun minulle meilattiin pari akateemista julkaisua aiheesta, ymmärsin asian niistä lähes vaikeuksitta! Samalla tavalla kävi myös hiljattain erään ohjelmiston kanssa: sen toiminta selvisi minulle viime kädessä vasta, kun pääsin itse räpeltämään ja asentelemaan sitä teknisesti osaavan kaverin kanssa.
Jos nyt jotain haluaa yleistää niin voisi ehkä sanoa, että asiantuntijuus on helpompi välittää hiljaisena tietona toisen saman alan osaajan kanssa, kun viestintä on toiminnallisempaa. Kun seuraavan kerran kritisoi anglismeja, insinööri-jargonia tai lääkärilatinaa, on hyvä pitää mielessä, että ne voivat olla juuri se syy, miksi asiantuntijuus on niin tehokas työssään. On tietenkin totta, että tärkeä osa asiantuntijana työskentelyä on myös asian selventäminen kuulijan ymmärtämällä kielellä:
viime kädessä käytännön hyöty on tärkeintä.
Yhtäkkiä Nonakan ja Takeuchi SECI-mallissa onkin taas jotain järkeä.