Kehityskelpoinen blog

Oheinen kuva on lähinnä surkea räpsäisy, mutta viestii kyllä sisältönsä: siinä se nyt sitten on! Se mustakantinen kirja, johon olisi pitänyt onnistua ulkoistamaan kaikki tieto aiheesta, saapui kansituksen kautta painosta, peräti kuutena kappaleena. Tarkalleen ottaen painatus oli siis valmis jo pari viikkoa sitten, olen pimittänyt opuspinoa omalla työpisteellä tähän päivään asti. Syy tähän on kumileimasimen käytössä: tämän viikon maanantaina osastoneuvosto hyväksyi diplomityöni. Työ on siis nyt paitsi fyysisesti niin myös muodollisesti valmis.

Olisin jotenkin odottanut, että kun työ on tehty ja hyväksytty niin siitä seuraisi sellainen välitön helpotus tehdystä työstä. Vaan kun ei! Totta on, että kun työ lähti painoon niin siihen ei sen jälkeen ole tullut eikä edes ole voinut tehdä muutoksia. Mutta kun samaa tekstiä on hieronut jo toista vuotta siihen on syntynyt omalla tavalla sellainen kiintymys - että ei tätä voi tällaiseksi jättää, ei tästä voi tällaisena luopua, tämähän on vielä kesken. Nytkin kun työtä vielä jälkeenpäin silmäillen luin läpi niin löytyi varmasti toistakymmentä pikkuvirhettä, johon tekisi mieli vielä puuttua, mutta ei kuitenkaan voi.

Tämän viikon lounaskeskusteluissa tuli myös jossain vaiheessa sama aihe käsittelyyn tutkijaporukalla. Yksi tutkijoista mainitsi, että eihän hän enää nykyään allekirjoita täysin sitä tekstiä, mitä on joskus vuosia sitten kirjoittanut. Väitteessä piilee varmasti myös yksi lopputyön tekemisen salaisuuksista: jos työtä jää jatkuvasti päivittämään ja korjailemaan, ei se koskaan tule valmiiksi, kun oma ajattelu kypsyy, kokemusta asiasta karttuu ja itsekriittisyys nostaa rimaa julkaisulle edelleen. Se, että tutkimustyössä tulisi pyrkiä objektiivisuuteen, ei tarkoita sitä, ettei työ itsessään ole jossain määrin subjektiivinen suhteessa tekijänsä sen hetkiseen näkemykseen asioista. Meni ehkä vähän monimutkaiseksi, mutta perusidea varmasti käy varsin selväksi.

Lopputyöprojektini on siis viimein saatu päätökseen ja on aika siirtyä kohti uusia haasteita. Tehtyjen lupausten mukaisesti aion kuitenkin jatkossa kirjoitella vielä ainakin yhteenvedonomaisen projektinkaatajaiskirjoituksen, jossa ruodin aikataulutusta ja työn tekemistä vaiheittain oman työni osalta. Ajatuksissa on myös ollut kirjoittaa lyhyehkö tiivistelmä hyödyllisiksi kokemustani vinkeistä lopputyön tekemisessä. Minkälaisista kokemuksista sinä vielä haluaisit kuulla?

Tässä kokemuksia kirjatessa on minua myös blogi mediana alkanut kiinnostamaan, myös muiden “itsekehitysprojektien” dokumentointi jatkossa tuntuu mielekkäältä ajatukselta, jos vain aiheet niin sallivat. Mutta aika näyttää. Katsotaan miten käy!

This entry was posted on Tuesday, September 18th, 2007 at 11:57 pm and is filed under Diplomityö. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.